Muuton valmistelua

Talorakennusprojekti on edennyt siihen vaiheeseen, että odottelemme tarjouksia muutamilta talotoimittajilta, ennen kuin teemme lopullisen päätöksen talotoimittajasta. Sitten voimme laittaa lupapaperit alustavaan lupakäsittelyyn, jiihaa! Aikaisemmin mainitsemani maaperäntutkimuksen tulokset saapuivat tällä viikolla muutaman viikon odottelun jälkeen.  Mitä ihmeempiä yllätyksiä se ei paljastanut, ainakaan paaluttamaan ei tarvitse lähteä. Talon rakentamisen kannalta alusta on kuulema loistava.

Tässä siis odottelemme tarjouksia. Emme kuitenkaan tekemättöminä. Itse olen aloitellut jo muuttovalmistelut myymällä pikkuhiljaa varastoihin ja autotalliin kerääntynyttä roinaa eteenpäin. Jokainen varmasti tietää huutonetin. Se on palvellut meidänkin perheemme tavaraneteenpäinsaattamis-vimmaa, ja jokunen lantti on jäänyt kouraankin. Tähän mennessä olen myynyt lastenvaatetta ja tavaroita useamman säkillisen, pöydän, neljä tuolia sekä lipaston. Lipaston sisältö on tosin työhuoneen nurkassa pinottuna neljään 30 litran laatikkoon, joten itse lattiapinta-alaa ei juurikaan ole vapautunut.

Yksi meitä kovasti askarruttanut kysymys on lämmitystavan valinta. En sotke poliittiseksi tätä keskustelua sen kummemmin, mutta mahdollisimman ekologin vaihtoehto olisi omien arvojen mukaista. Mutta miten realistista se on? Kiinnostuneena olemme seuranneet muun muassa passiivienergiantalon nousua Helsingin Puistolaan Puistolanpadan blogissa. He vaikuttavat kovin tyytyväisiltä savumax-lämmitysjärjestelmäänsä.

Näen jo itseni kirvestelemässä hiki otsalla halkoja, jotta saadaan lämpöä tupaan (miehen työvuorot tietäen klappivuoro kutsuu pikemminkin ennemmin kuin myöhemmin). Sehän olisi kuin paluu juurille. Maalaisidylliä keskellä Helsinkiä. Iltasella nostaisin leivinuunin lämmöstä tuoreet limput orsille viilenemään. Ja sitten savusaunan kautta olkien päälle köllimään.

Eräs näkökulma askartelusta

Askartelutarvikeliikkeitä löytyy nykyään joka kulmasta ja niemennotkon takaa. Jopa perustiimari on huomannut markkinaraon, ja puskenut valikoimiinsa valtaisat määrät lärpäkkeitä, joista kädentaitoiset näppärästi taiteilevat ystäville ja sukulaisille upean personoidut tervehdykset joka juhlan alla.

Pahaa aavistamattomalle perusjaanalle tätä ilosanomaa julistetaan postilaatikon välityksellä. Ei mene viikkoakaan, ettei Tiimarin iloisen värikäs tervehdys olisi odottamassa noutajaansa. Esitteen sivut ovat täpösen täynnä toinen toistaan hehkeämpiä kortteja tai somisteita tilanteeseen kuin tilanteeseen. On "meidän juhlat", "virkkaa koruja", "tee hauska tötterökukkanen" tai miten olisi tänä vuonna "huovutettu joulukuusi"?

Näin kuluttajaa harhautetaan antamalla kuva helposti syntyvistä tuotteista, joita jokainen hitusenkin lähimmäisestään välittävä vähintäänkin joulun alla paneutuu tuottamaan.Askartelu on pikkuhiljaa luikerrellut perinteiseksi joulunaluspuuhaksi, joka kuuluu asiaan yhtäpaljon kuin kinkku joulupöytään.

Myönnän. Helposti innostuvana olen naksahtanut halpaan kerran jos toisenkin. Olen uhrannut lantin toisensa perään tilpehööriputiikkien pohjattomaan kassaan, kantanut selkä notkolla silkkipaperia, kartonkia, kohovärejä, cernit-massaa ja kranssipohjia. Olen periksiantamatta taistellut hileitten, helmien ja huovuttamisen ihmeellisessä maailmassa, sohinut liimapuikolla ja kuumaliimalla, puristellut perhosia ja sydämiä tärisevin käsin. Rahaa on palanut ja lopputulos on päätynyt useimmin roskiin kuin esille tai postiin.

Pääsiäinen lähestyy, mutta tänä vuonna olen valmistautunut. "Ei mainoksia" -tarra on jo liimattuna postilaatikkoon. Varmuuden maksimoimiseksi tainnutin orastavat askarteluhankinnat osallistumalla ohjatulle kurssille, jossa nykerrettiin annetuista aineksista keväinen pääsiäiskranssi. Lopputulos ei edellenkään päätä huimaa, mutta rahaa ei tuhraantunut hukkaan eikä yhtään sulkapussia kulkeutunut kotiin.  Parasta oli, että ohjaaja teki kranssin valmiiksi siinä vaiheessa kun epätoivo iski.

Tämä ei ole linnunpesä.

Pieni kirjahylly

Opin lukemaan ensimmäisellä luokalla. Luokkamme varustuksiin kuului pieni puinen kirjahylly, josta lukutaitoiset saivat lainata kirjoja kotiinsa. Muistan odottaneeni tuota etuoikeutta kieli pitkällä koko syyslukukauden ajan, kunnes eräänä kalvakkana helmikuun päivänä Aku Ankan puhekuplat avautuivat minulle aivan uudella tavalla.

Pienestä puisesta kirjahyllystä alkoi intohimo, joka ei ole osoittautunut laantumisen merkkejä, päin vastoin. Vanhempani jaksoivat aina ihmetellä, kun kesäloman aikana luin kirjastosta lainaamani röykkiöllisen toiseen tai jopa kolmanteen kertaan. Korvessa sijaitsevalta mökiltämme ei niin vain lähdetty tekemään kirjahankintoja, joten oli tyydyttävä siihen antiin mitä torpasta löytyi.

Edellenkään en voi lähteä minnekään lomailemaan, ellei minulla ole useampaa opusta pakattuna laukkuuni. Joskus pyhäpäivän aattona olen missanut lähikirjaston aukiolon, ja silloin on koluttu kaikki mahdolliset ja mahdottomat marketit. Onnekseni minun ei ole kuitenkaan tarvinnut tutustua ABC:n kirjavalikoimiin, sillä epäilen sen painottuvan enemmän Kulta- tai Lääkärisarjaan.

Pari päivää sitten osallistuin verkkokirjoittamisen koulutukseen. Mainio kouluttajamme Eija Mäkinen Taivaannapa Oy:stä  ammensi päivän aikana meihin aimo annoksen ajattelemisen aihetta ja jakoi kanssamme muutaman herkullisen kirjavinkin.

Työsuhde-etuihini kuuluu laajan ammattikirjaston käyttöoikeus, joten heti seuraavana päivänä kipitin kirjastoomme ja lainasin sekä Digitaalisen jalanjäljen että Verkkovallan. Nyt sitten luen näitä ristikkäin ja lomittain ja kuulostelen ajatuksia, joita kirja-anti päässäni herättää. Ehkä kirjoitan ajatuksista lisää myöhemmin.

Metsäkylän Navetassa käymässä

Satuimme viikonloppuna olemaan Hämeenlinnan suunnalla liikkeellä, ja poikkesimme extempore kurkkaamaan mitä Metsäkylän Navetalla olisi tarjottavanaan. Siinä paikka, jonka uumenissa voisi helposti viettää päivän jos toisenkin hypistelemässä uskomattomia tavaroita ovien heloista ja kattotiilistä vanhuuttaan hilseileviin ikkunanpokiin (ja kaikkea mahdollista siltä väliltä). Paikka on avoinna vain kerran viikossa, sunnuntaisin, joten uskon että oli kohtaloa että saavuimme paikalle juuri sunnuntaina klo 14.45, ruhtinaallisesti viisitoista minuuttia ennen sulkemisaikaa.

Kahden pienen pojan äitinä minusta on sukeutunut uskomattoman nopea shoppaaja, sillä harvoin kun pääsee kaupoille on päätökset tehtävä juuri silloin.  Lopputuloksena mukaani tarttui vanhoihin ikkunanpokiin tehty peili, oikein perinteinen risuluuta (käytännöllisyydestä en tiedä, mutta se oli vaan niin hauska), sekä lupaus palata viimeistään kesällä uudestaan.

Roskat saavat nyt kyytiä

Kainalossa

Viikonloppuna kävin siskon kanssa lenkillä ja poikkesimme tontilla. Ekaa kertaa vierailin siellä valoisaan aikaan,  aikaisemmat käynnit ovat ajoittuneet sysimustaan joulukuuhun ja lähes yhtä pimeään tammikuuhun.

Tontti ei ole ihan tien vieressä, mutta koirantaluttajat ovat tampanneet sinne lumisen pikku polun, jota pitkin mekin pääsimme astelemaan. Jäimme seisoskelemaan kutakuinkin tulevan keittiömme paikalle ja en voinut kuin ihastella näkymää. Niin seesteinen ja suojaisa, oikea kainalopaikka :) Kolmen muun pientalon väliin asettuva kirvesvarsitontti ei voisi olla rauhaisampi. Uskomatonta, että niin hyvien yhteyksien ääreltä voi löytyä sellaista idylliä.

Siinä töröttäessämme teimme pikatestin tontille kantautuvista äänistä. Pikajunaaa en kuullut, vaan sen sijaan useamman variksen huudot. Liekö heillä pesät tontilla kasvavissa hurjan pitkissä kuusissa.

Seuraavan yön näinkin sitten unta tulevasta talostamme.

Some-koulutus osa 3, moka on lahja

Tänään on puhuttu sosiaalisen median strategiasta ja millenium-sukupolvesta. Hohhoi, olen niin kaukana siitä. Kaikki ovat onneksi samalla viivalla ja yhtä ihmeissään siitä, miten sosiaalista mediaa voi hyödyntää. Pikkuihmiset ja professoorit samassa laivassa, kouluttajamme Petrin sanoja lainatakseni.
Kis-metodi mielessä, pieni on kaunista ja pienin askelin edeten.

Viime viikkoina olen käynyt kurkkimassa eri organisaatioiden blogeja ja ilokseni olen todennut, etteivät ne nyt niin kummoisia olekaan. Monilla on tuntunut olevan itse tekeminen tärkeämpää kuin miksi -kysymyksen esittäminen. Tekniikka on vain väline, onko tekemisestä oikeasti lisäarvoa?

Toisaalta organisaatioiden tulisi omaksua ihan uudenlaisia tapoja toimia. Moka on lahja ja positiivinen juttu: onpa hyvä että sulle kävi noin, koska me kaikki opittiin tästä jotakin.

Rakentamisprojekti

Nyt voisin hieman avautua rakennusprojektistamme. Sanavalinta on ehkä liioittelua, mutta joka tapauksessa jonkinlainen projekti on alkanut vuoden vaihteessa. Tässä vaiheessa homma on edennyt siihen pisteeseen, että tontti on olemassa ja taloa suunnitellaan. Maaperätutkimus tehtiin viime viikonloppuna ja sen seuraamukset kuulemme tällä viikolla.

Yllättävän työlästä on pohtia pelkästään sitä, mihin kohtaan talossa tulisi keittiö ja mihin olohuone, mistä sisäänkäynti ja mihin toinen. Entä tulisiko kellarikerros ja mitä sinne laitettaisiin...hmm.

Alun perin tontillemme piti tulla Helsinki pientalo, mutta rakennusvalvontavirastossa asioidessamme selvisi, että kukaan ei oikeastaan tarkalleen määrittele millainen Helsinki pientalo pitäisi olla. Olemme siis varsin avarakatseisesti lähteneet suunnittelemaan meidän näköistämme pohjaa.

Tontti on kivalla paikalla, Helsingissä radan varrella, ei kuitenkaan ihan asemalla :). Mies kävi juuri viikonloppuna tontilla, ja ihasteli kevätaurinkoa, jonka paisteessa koko tontti lämmitteli.