Opin lukemaan ensimmäisellä luokalla. Luokkamme varustuksiin kuului pieni puinen kirjahylly, josta lukutaitoiset saivat lainata kirjoja kotiinsa. Muistan odottaneeni tuota etuoikeutta kieli pitkällä koko syyslukukauden ajan, kunnes eräänä kalvakkana helmikuun päivänä Aku Ankan puhekuplat avautuivat minulle aivan uudella tavalla.
Pienestä puisesta kirjahyllystä alkoi intohimo, joka ei ole osoittautunut laantumisen merkkejä, päin vastoin. Vanhempani jaksoivat aina ihmetellä, kun kesäloman aikana luin kirjastosta lainaamani röykkiöllisen toiseen tai jopa kolmanteen kertaan. Korvessa sijaitsevalta mökiltämme ei niin vain lähdetty tekemään kirjahankintoja, joten oli tyydyttävä siihen antiin mitä torpasta löytyi.
Edellenkään en voi lähteä minnekään lomailemaan, ellei minulla ole useampaa opusta pakattuna laukkuuni. Joskus pyhäpäivän aattona olen missanut lähikirjaston aukiolon, ja silloin on koluttu kaikki mahdolliset ja mahdottomat marketit. Onnekseni minun ei ole kuitenkaan tarvinnut tutustua ABC:n kirjavalikoimiin, sillä epäilen sen painottuvan enemmän Kulta- tai Lääkärisarjaan.
Pari päivää sitten osallistuin verkkokirjoittamisen koulutukseen. Mainio kouluttajamme Eija Mäkinen Taivaannapa Oy:stä ammensi päivän aikana meihin aimo annoksen ajattelemisen aihetta ja jakoi kanssamme muutaman herkullisen kirjavinkin.
Työsuhde-etuihini kuuluu laajan ammattikirjaston käyttöoikeus, joten heti seuraavana päivänä kipitin kirjastoomme ja lainasin sekä Digitaalisen jalanjäljen että Verkkovallan. Nyt sitten luen näitä ristikkäin ja lomittain ja kuulostelen ajatuksia, joita kirja-anti päässäni herättää. Ehkä kirjoitan ajatuksista lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti