Sivut

tiistai 30. lokakuuta 2012

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Unelmaelämää

Useita vuosia sitten istuin vastavalmistuneena tradenomina erään rekrytointiyrityksen haastattelussa. Silmät innosta tuikkien kerroin urahaaveistani haastattelijalle. Vuodatukseni päätteeksi hän totesi ykskantaan "Mitä jos nyt miettisit ihan realistisesti, mitä haluat työksesi tehdä."

Työpaikallani olen etuoikeutettu seuraamaan tuhansien ihmisten vaellusta kohti unelmaansa. Jollakulla se oma unelma voi olla kristallinkirkkaana mielessä, mutta useimmilla se lienee kuitenkin vain epämääräinen toive kiinnostavasta työpaikasta. On niitäkin, jotka ovat ihan hukassa sen suhteen, mihin elämässään ponnistaa. Joka tapauksessa kaikille, ihan kaikille on  yhteistä halu onnelliseen, tasapainoiseen elämään.

Jos joku haluaa jakaa unelmansa kanssani, olen kiitollinen kunniasta. Mielelläni rohkaisen unelmoimaan uskomattomia, tavoittelemaan taivaita, visioimaan villejä.
Sillä unelmat ovat suuntaviittoja sille, mitä todella haluamme elämässämme tehdä.

Aina silloin tällöin kuka tahansa meistä voisi kysyä itseltään: millaista olisi oma unelmaelämäni?  Mitä muuttaisin elämässäni tai urassani jos kaikki olisi mahdollista? Miltä unelmapäiväni näyttäisi, mitä tekisin ja kenen kanssa viettäisin aikaani?

Unelmat voivat olla suuria tai pieniä, kaukaisia tai ihan käden ojennuksen päässä. Kaikkien unelmien ei ole tarkoituskaan toteutua. Tärkeintä on uskaltaa heittäytyä, ja sitten kuunnella itseään.

Ja kun joku kertoo sinulle unelmastaan, älä murskaa sitä. Kannusta, innosta ja pyydä kertomaan lisää. Näe kuinka unelmoijan posket alkavat hehkua. Se on merkki siitä, että unelma on saanut lisää ilmaa siipiensä alle.