Näkymiä tontilta

Olimme viikko sitten alustavassa lupakäsittelyssä, ja hyvinhän se ei mennyt. Hetken verran olimme jo murheenmurtamia, kunnes kokeneet kanssaveljet ja -sisaret valaisivat meitä. Kuulema yleinen mollaaminen ja lyttääminen kuuluu asiaan, eikä siitä pidä pelästyä. Tästä sisuuntuneena olemme edelleen hioneet pohjaamme alkuperäisten suunnitelmiemme mukaan, emmekä kaava-arkkitehdin mielialojen mukaan.

Itseasiassa kiukustumisesta on ollut jopa hyötyä! Tämän viikon aikana on monta pientä asiaa ratkennut ja saanut keralleen hyvät perustelut. Kohta saan teille, armaat lukijani, esitellä timanttisen pohjaratkaisumme. Olemme myös ratkaisseet autotallin sijainnin niin oivalliseen paikkaan, ettei koko tontilta kertakaikkiaan voi löytyä yhtä hyvää ja perusteltua kulmausta. Olemme valmistautuneet seuraavaan alustavaan lupakäsittelyyn, ja valmiit laittamaan alueen arkkitehdille hienovaraisesti jauhot suuhun. Erittäin hienovaraisesti, sillä hän istuu lupaleimasimen päällä ja sitä ei sovi unohtaa puolin eikä toisin.

Kävimme pääsiäispyhinä napsimassa tontilta muutamia kuvia, ja tässä niitä sitten tulee.

Tässä näkymää tulevan olkkarin ikkunasta.
Toiveissa on hieman vähemmän metsäinen näkymä sitten tulevaisuudessa.

Tuolla menee lähin tie.

Eikö ole aika idyllistä?

Tontilla on paljon puita, joista osa saattaa olla yhtä lahonneita kuin tämä.

Facebookista Anssi Kelaan

18.4. välitehtävä
Saimme some-koulutuksessa tehtäväksi tutkia omiin intresseihin liittyviä facebook-ryhmiä ja twitter-profiileja. Aloitin twitteristä. Koska intresseissäni viime päivät on ollut varsin vahvasti kaikki rakentamiseen liittyvä, oli valinta helppo.

Syötin Twitter-hakuun sanoja toisensa perään: harkkotalo (ei tuloksia), aurinkopaneeli (ei tuloksia), maalämpö (ei tuloksia), omakotitalo (ja kyllä, nimimerkki "Antinuutiset" kertoo, että Porissa palaa omakotitalo ja Kalajoella toinen). 

Edellisestä (vain hieman) lannistuneena päätin vaihtaa taktiikkaa, ja siirryin facebookiin. Kaipasin selkeästi freesausta myös kiinnostuksen kohteisiini, joten lähdin tutkailemaan Katihannen blogista, mitä linkkivinkkejä hän on tarjoillut ko. tehtävässään. Ehkäpä voisin perehtyä Katin tarjoamiin linkkeihin syvemmin ja katsastaa, olisiko linkeistä vaikkapa minulle hyötyä.

Linkkivinkin kärjessä olikin ykskaks yllättäen minulle jo tutun Digitaalinen jalanjälki -kirjan facebook-sivut. Kerroin muutama viikko sitten blogissani, että lainasin ko. kirjan kirjastosta. En ollut huomannut, että kirjalla on myös facebook-sivut, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se on itsestäänselvää.

Bongasin sivuilta hauskoja knoppeja ja linkkejä aiheen ympäriltä lyhyesti ja ytimekkäästi. Tämähän onkin hauska idea, sillä kirjan luetteluaan voi siirtyä syventämään tietoa tai haastamaan kirjan kirjoittajia. Kieltämättä mielenkiintoista ja lukijan kannalta hyvin mehukasta.

Rupesinkin miettimään, miten herkullisia mahdollisuuksia tämä uudenlainen yhteisöllisyys tarjoaisi vaikkapa rikoskirjailijalle. Lukijat voisivat facebookissa marista loppuratkaisusta ja kirjailija voisi perustella tekosiaan. Tai ehkäpä fanit voisivat äänestää murhaajan, tai murhatun? Kenties loppuratkaisuja voisi olla useita ja moneen makuun. Totaalisen jumin iskiessä kirjailija voisi heittää lukijoille haasteen. Niin, tai miksei koko kirjaa voisi kirjoittaa yhteisöllisesti.

Anssi Kela teki jotain tämän kaltaista, kun hän tämän vuoden alussa käynnisti biisiringin blogissaan. Biisiringissä kuka tahansa musiikin harrastaja sai osallistua Anssin tekemän laulun soittamiseen ja äänittämiseen. Loppujen lopuksi mukana oli uskomattoman ammattitaitoista porukkaa ammattilaisista kokeneisiin harrastajiin. Lopputulos yllätti Anssikin: Viisautta ja rauhaa -biisistä tuli erinomainen.

Miten tuota sitten voisi hyödyntää omalla alallani? Ei varmasti mitenkään kaukaa haettua olisi suunnitella uutta koulutusta tai kurssia facebookissa tai blogissa yhteistyössä lukijoiden kanssa.

Tunnelmia lupakäsittelyn alla

Kahden keltanokan rakennusrojekti on tähän asti elänyt paperilla, vaan nyt on toiminnan aika. Olemme varanneet ajan alustavaan rakennuslupakäsittelyyn!  Se on ensi maanantaina. Olemme vähän hoomoilasena sen suhteen, mitä kaikkia papereita papereita sinne tarvitaankaan, mutta näillä olemme varautuneet:

• asemapiirros
• julkisivukuvat
• Leikkauskuvat
• Rakenteet
• Pohjakuvat
• Valokuvat tontilta kahdeksaan suuntaan
• Johtokartta
• Tontin kulmapisteet
• Tonttikartta
• Pohjatutkimus

Monitaitoinen pääsuunnittelijamme piirtää pohjakuvat, jotka ovatkin jo muutamaa yksityiskohtaa vaille valmiina.

Alustavan rakennuslupakäsittelyn jälkeen teemme tarvittavat muutokset ja sitten valmistelemme paperit naapureille naapurien kuulemista varten. Sen jälkeen toivottavasti pääsemme askeltamaan rakennuslupakäsittelyyn.  Talon materiaali ja toimittajakin alkaa kirkastumaan, ja pakko onkin, jotta luvat saadaan. Souviin on vierähtänyt hetki jos toinenkin.

Ei muuten ole niin yksinkertaista selvitellä asioita tai ylipäätään keskustella vaihtoehdoista kahden pienen ja vilkkaan pojan vanhempana.  Arki-iltaisin kotona käy sen luokan huutomyrsky, että keskustelua varten tarvittaisiin megafoni.  Lisäksi on varauduttava siihen, että toinen parkuu lahkeessa ja toinen roikkuu reppuselässä. Yleensä muutaman yrityksen jälkeen taivumme jättämään keskustelunyritykset, kunnes pojat ovat rauhoittuneet iltaunille. Kello käy silloin jo yli kymmentä, ja keskustelu etenee näin. Minä: ”Millainen tarjous sieltä tuli...?” Mies: ”Yymm.”  Kurkatessani olkkariin huomaan hänen vaipuneen uneen.

Keskustelu jatkuu seuraavana aamuna, kun viemme pojat autolla päiväkotiin. Kovin syvälliselle tasolle emme tälläkään kertaa pääse etenemään, sillä matka päiväkotiin kestää noin puolitoista minuuttia. Mies: ”Niin ehditkö katsomaan sitä tarjousta?” Minä: ”Mikäs tarjous se olikaan"?

Kolmas tilaisuus koittaa myöhemmin päivällä, kun soittelemme työn lomassa. Mies: "Juttelin aika pitkään Artsin kanssa (pääsuunnittelijamme) siitä tarjouksesta." Minä: "Aha. Mihin tulokseen tulitte?" Mies: ”No tässä on nyt vielä monta asiaa, joita täytyy selvitellä. Ai meille tulikin hälytys...jutellaan lisää sitten kotona.”

Että sillai.

Muutama huomio liikuttamisesta ja esteettömyydestä

Kuten tuossa edellisessä päivityksessäni kerroin, olen lueskellut ESSI –Esteetön sisällöntuotanto -sivustoa viime päivinä. Sivustolla on runsaasti hyviä vinkkejä varsinkin verkkosivujen esteettömyyteen liittyen. Ja tietenkin myös tuttuja perusasioita, mutta eipä ole haitaksi niitäkin välillä lueskella. Yksinkertaisetkin asiat saattavat välillä unohtua, vaikka juuri ne ovat yleensä niitä kaikkein tärkeimpiä.

Pari sellaista perusjuttua pätee mihin tahansa kirjoittamiseen. Kenelle kirjoitan ja minkä vaikutuksen haluan saada lukijoissa aikaan? Nuo kaksi kysymystä voisi itselleen kehystää vaikka huoneentauluksi, ja pysähtyä silloin tällöin kysymään itseltään. Voit joutua tekemään muutaman korjausliikkeen, mutta sen ansiosta tekstisi on taatusti lähempänä päämäärää.

Kerron jokin aika sitten osallistuneeni verkkokirjoittamisen koulutukseen. Siellä sain kohderyhmä-asiaan hyvän vinkin. Sen sijaan, että miettisit tekstisi lukijoita kasvottomana massana, valitse mielessäsi joku, jolle kirjoitat. Oma mielitiettyni on nyt valittu, vaikka hänellä itsellään ei ole siitä aavistustakaan….eikä tarvitsekaan. Tekstin tuottaminen on muuten paljon helpompaa, kun tietää kenelle  kirjoittaa. Tekstistä tulee myös henkilökohtaisempaa, mikä istuu varsinkin blogiin.

Blogista puheenollen, sen tehtävä on liikuttaa lukijaa jollakin tavoin. Miksi hän muuten haluaisi lukea blogia, ja miksi hän muuten palaisi sivuille yhä uudelleen, kerta toisensa jälkeen? Tähän päästäkseen sisällön pitäisi tarjota hänelle jotain uutta tietoa tai viihdykettä.  (Oma blogini ei todentotta kohoa kovinkaan korkealle näissä ominaisuuksissa, mutta  blogini tarkoituksena onkin harjaannuttaa minua kirjoittajana ja toisaalta opiskella ominaisuuksia. Eli olkaa armollisia hyvät lukijat ja jatkakaa eteenpäin… tai palatkaa ensi viikolla paremman postauksen toivossa.)

Tekniikka luo uusia esteitä
Olen aikaisemmin mieltänyt esteettömyyden sellaiseksi, että käyttäjällä on jokin fyysinen ominaisuus, joka tuo hänelle rajoitteita sivujen sisällön omaksumiseen. Esimerkiksi kuulo- tai näkövamma. ESSI tarjosi tähän uuden näkökulman. Pelkästään nopeasti lisääntyneet erilaiset ohjelmat ja sovellukset tuovat haasteita esteettömyydelle, sillä ne vaativat käyttäjältä paitsi laaja-alaista osaamista myös välineiltä kapasiteettia ja uusia ohjelmia.

Onkin tosi tärkeä miettiä jälleen kohderyhmää, kun rakentaa blogia (tai vaikkapa verkkosivuja). Monimutkaisuus tai multimedialla kikkailu ei juuri lämmitä, jos video ei lataudu, kuva pätkii tai ääntä ei kuulu. Jos et varmasti tiedä millaisia välineitä vastaanottajalla on käytössään, kannattaa miettiä voisiko asiat ilmaista yksinkertaisemmin – tai vaikkapa tarjota eri vaihtoehtoja.

Tätä periaatetta haluan itse noudattaa.

Valaistumista seurasi hässäkkä

Maanantaina seuranneen valaistumisen johdosta olen ideoinut someprojektia niin, että etätehtävä ovat jääneet tekemättä. Ei kuitenkaan lukematta. Olen selaillut, silmäillyt  ja sukkuloinut Essi Esteetön sisällöntuotanto -sivustoa useaan otteeseen. Mielenkiinoista ja ajatuksia herättävää.

Ja olen seikkaillut blogiviidakossa. Niitä on aivan mielettömästi nykyään ja niitä on hauska lukea. Kun löytää yhden mielenkiintoisen, linkittyy se seuraavaan, joka linkittyy taas eteenpäin. Yhtäkkiä olet kymmenen sivun ristipaineessa, etkä tiedä minkä lukisit vai lukisitko kaikki.

Tällä viikolla taas mietin, millaisessa maailmassa elämmekään muutaman vuoden päästä? Tai kymmenen? Ihmisten välinen kommunikaatio on muuttunut niin hurjasti, tai oikeastaan tavat ja välineet viestiä. Ja muutos vain kiihtyy.

Oli kuinka hauskaa tahansa, niin nyt tiedossa on muutaman päivän verkkoselibaatti. Sekin varmasti tekee ihan hyvää.Seuraavan kerran päivitän kuulumisiani aurinkoisilla lomaotoksilla.

Some-koulutus, osa 3: oma projekti kirkastuu

Taas on opittu uutta. Kuten se, miten blogiin luodaan välilehti. Eihän se ollutkaan niin vaikeaa. Teinkin tästä some-koulutuksesta oman välilehden tähän omaan blogiini. Tosin yllättävä pettymys oli, ettei blogger vielä taivu muuhun kuin staattisiin välilehtiin. Välilehti -toiminto on kuitenkin sen verran tuore ominaisuus, että jään vielä elättelemään toivoa toiminnon kehittymisestä. Olisi ollut tosi kätevää, jos tämän some-koulutuksen olisi saanut omalle välilehdelleen. 

Kouluttajamme Tarmo Toikkanen antoi vinkkejä siitä, miten muiden blogikirjoituksia voi seurata. Hän linkitti kaikkien kurssilaisten blogit yhteen friendfeed-palvelun avulla. Hauskaa, mitä palveluita netistä löytyykin. Tästä pääset tutustumaan tarkemmin tämän päivän teemoihin ja löydät myös hyviä linkkivinkkejä.

Ylipäätään Tarmo on ruoskinut meitä osallistumaan myös kurssin ulkopuolella. Läsnäolo kurssilla on vain sadasosa oppimisesta. Teknologia ei voi auttaa siinä,  miten seuraamme muiden kirjoituksia. Nyt sain onnistuneesti lisättyä muiden kurssilaisten blogien syötteet tämän sivun vasemmalle puolelle gadgettiin.

Tänään meille näytettiin esimerkkejä wikien, blogien ja mikroblogien käytöstä. Siitä syntyi viimeinkin ajatus projektista, jota lähden kollegani kanssa toteuttamaan. Ja projektista tulee olemaan taatusti hyötyä koko organisaatiollemme. Idean sain TAMK:n blogi-sivuilta. Päätimme lähteä työstämään projektin suunnitelmaa google docsin avulla. Se on muuten ihan älyttömän kätevä. Olen taas vaihteeksi ihan innoissani!