Pihahaaveita

Kevään ja kesän tullen viherpeukaloni ovat alkaneet syyhyämään. Pieni lasitettu parveke on helpottanut alkutuskaan ja nyt  kaikki ruukut notkuvat täpötäynnään orvokkeja, pelargonioita, mansikkaa, basilikaa, hortensiaa.

Olen siis siirtänyt katseen rakennustyömaalle. Tällä hetkellä pihan peittävät lähes talon korkuinen vuori perustusten paikalta siirrettyä maata, erinäiset rakennustarvikkeet ja isot kivenmurikat.

Minä näen kuitenkin jo askeleen (ehkä muutaman) pidemmälle, aikaan jolloin pihallamme seisovat uljaat hedelmäpuut, istutukset kukkivat sakeana väriloistona ja rehevät pensaat tarjoavat suojaisan paikan haaveiluun. Kahvikupillinen kädessäni astun pihaovesta patiolle, jonka auringon paisteesta läikikäs pinta tuntuu lämpimältä paljaan jalan alla.

Alkutilanne

Ensi kesän väriloistoa

Piippu tuli

Meidän taloon tuli eilen piippu. Se on kahdeksan metriä pitkä ja erikoisen kaunis -tietenkin. Seisoskelin pihamaalla ja napsuttelin kuvia läheltä ja kaukaa, kun piippua nostettiin lavalta. Oli se vaan jylhä näky. Jossain vaiheessa nosturikuljettaja informoi minua että kyseinen piippu nostettiin vain pois tieltä ja meidän piippumme retkotti vielä lavalla. Tyydyin ottamaan lähikuvan siitä.

Onnistuneen asennuksen jälkeen piippu törrötti pystyssä suurin piirtein keskellä taloa. Talo alkaa näyttää valmiilta. Vain hieman vielä pintoja...maalausta...tapetointia...ööö..lattiat. Ai niin, väliseinät.

Piippu lähestyy taloa.

Tässä hän nyt on.