Talorakennusprojekti on edennyt siihen vaiheeseen, että odottelemme tarjouksia muutamilta talotoimittajilta, ennen kuin teemme lopullisen päätöksen talotoimittajasta. Sitten voimme laittaa lupapaperit alustavaan lupakäsittelyyn, jiihaa! Aikaisemmin mainitsemani maaperäntutkimuksen tulokset saapuivat tällä viikolla muutaman viikon odottelun jälkeen. Mitä ihmeempiä yllätyksiä se ei paljastanut, ainakaan paaluttamaan ei tarvitse lähteä. Talon rakentamisen kannalta alusta on kuulema loistava.
Tässä siis odottelemme tarjouksia. Emme kuitenkaan tekemättöminä. Itse olen aloitellut jo muuttovalmistelut myymällä pikkuhiljaa varastoihin ja autotalliin kerääntynyttä roinaa eteenpäin. Jokainen varmasti tietää huutonetin. Se on palvellut meidänkin perheemme tavaraneteenpäinsaattamis-vimmaa, ja jokunen lantti on jäänyt kouraankin. Tähän mennessä olen myynyt lastenvaatetta ja tavaroita useamman säkillisen, pöydän, neljä tuolia sekä lipaston. Lipaston sisältö on tosin työhuoneen nurkassa pinottuna neljään 30 litran laatikkoon, joten itse lattiapinta-alaa ei juurikaan ole vapautunut.
Yksi meitä kovasti askarruttanut kysymys on lämmitystavan valinta. En sotke poliittiseksi tätä keskustelua sen kummemmin, mutta mahdollisimman ekologin vaihtoehto olisi omien arvojen mukaista. Mutta miten realistista se on? Kiinnostuneena olemme seuranneet muun muassa passiivienergiantalon nousua Helsingin Puistolaan Puistolanpadan blogissa. He vaikuttavat kovin tyytyväisiltä savumax-lämmitysjärjestelmäänsä.
Näen jo itseni kirvestelemässä hiki otsalla halkoja, jotta saadaan lämpöä tupaan (miehen työvuorot tietäen klappivuoro kutsuu pikemminkin ennemmin kuin myöhemmin). Sehän olisi kuin paluu juurille. Maalaisidylliä keskellä Helsinkiä. Iltasella nostaisin leivinuunin lämmöstä tuoreet limput orsille viilenemään. Ja sitten savusaunan kautta olkien päälle köllimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti