Viikonloppuna kävin siskon kanssa lenkillä ja poikkesimme tontilla. Ekaa kertaa vierailin siellä valoisaan aikaan, aikaisemmat käynnit ovat ajoittuneet sysimustaan joulukuuhun ja lähes yhtä pimeään tammikuuhun.
Tontti ei ole ihan tien vieressä, mutta koirantaluttajat ovat tampanneet sinne lumisen pikku polun, jota pitkin mekin pääsimme astelemaan. Jäimme seisoskelemaan kutakuinkin tulevan keittiömme paikalle ja en voinut kuin ihastella näkymää. Niin seesteinen ja suojaisa, oikea kainalopaikka :) Kolmen muun pientalon väliin asettuva kirvesvarsitontti ei voisi olla rauhaisampi. Uskomatonta, että niin hyvien yhteyksien ääreltä voi löytyä sellaista idylliä.
Siinä töröttäessämme teimme pikatestin tontille kantautuvista äänistä. Pikajunaaa en kuullut, vaan sen sijaan useamman variksen huudot. Liekö heillä pesät tontilla kasvavissa hurjan pitkissä kuusissa.
Seuraavan yön näinkin sitten unta tulevasta talostamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti