Ostatko ajatuksen itsestäsi?

Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon erilaisia ajatuksia päässäsi risteilee?

Ainakin jos joskus olet harjoitellut meditoimista, olet saattanut ärsyyntyä siitä, että mitä kummallisempia asioita tupsahtelee mieleen juuri silloin, kun pitäisi olla ajattelematta.

Murehdit mennyttä ja huolehdit tulevaa, arvioit ja piiskaat itseäsi sanoin ja sillä samalla armottomuudella ehkä kanssakulkijoitakin. Satoja ajatuksia, jotka menevät ja tulevat, raivaavat polkua ja jättävät jälkeensä erilaisia tunteita; surua, iloa, kiihtymystä, pettymystä. Ajatus, joka on päässämme vain hetken, voi astua uskomattoman raskaalla saappaalla mieleemme.

Ajatuksissa ei sinällään ole mitään vikaa. Siinä sen sijaan on vikaa, että usein uskomme ajatustemme olevan totta. Itsetuntomme on jatkuvasti uhattuna kun samaistumme ajatuksiemme asettamiin nimilappuihin. Olemme mielessämme kärsimättömiä, pikkutarkkoja, itsekkäitä, kunnianhimoisia, laiskoja, epäsosiaalisia, ylpeitä, itsekkäitä, nopeita tai innostavia.
Osa ajatuksista voi olla faktaa, mutta todellisuudessa tuskin olet kuitenkaan ihan joka  hetki pikkutarkka, vaan kysymys on paljon moniulotteisempi.

Itsemme lisäksi myös lähellämme olevat ihmiset ovat kovia arvioimaan meitä; ystävät, vanhemmat, sisarukset, työkaverit, esimies. He kertovat auliisti sinulle mistä asioista suoriudut huonosti tai hyvin, mihin pystyt, mihin missään tapauksessa et ja ylipäätään, millainen olet.

Ajatukset, tunteet ja nimilaput vaihtelevat, mutta osa sinusta pysyy muuttumattomana koko elämäsi ajan. Etenkin ympäristön viskoessa "totuuksiaan" vaatii aikamoista rohkeutta ja itsetuntoa, että pystyy erottomaan  arviot ja todellisen itsen toisestaan.  Se edellyttää tietoista huomioimista ja arvion kriittistä punnitsemista. Miten totta tuo ajatus on? Mitä minulle maksaa jos ostan sen?

Jos pystyt eriyttämään todellisen itsesi ajatusten tuottamista arvioista, huomaat, että ajatusten vaikutusvalta sinuun vähenee ja lakkaa. Kun ymmärrät, että  ajatukset ovat vain…no, ajatuksia, ne muuttuvat vähemmän pelottaviksi, huolestuttaviksi tai stressaaviksi.

Pitkin syksyä olen kuljetellut laukussani junamatkojen piristyksenä Arto Pietikäisen kirjoittamaa kirjaa Joustava Mieli. Kirjaa esitellään ehkä suottakin itsehoito-oppaana ahdistukseen ja masennukseen. 
Ihan sen kunniaksi, että tällä viikolla on vietetty Mielenterveysviikkoa, halusin jakaa Arton kirjan teesejä blogissani tänään. Suosittelen tutustumaan kirjaan.