Sivut

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Tunnelmia lupakäsittelyn alla

Kahden keltanokan rakennusrojekti on tähän asti elänyt paperilla, vaan nyt on toiminnan aika. Olemme varanneet ajan alustavaan rakennuslupakäsittelyyn!  Se on ensi maanantaina. Olemme vähän hoomoilasena sen suhteen, mitä kaikkia papereita papereita sinne tarvitaankaan, mutta näillä olemme varautuneet:
  • asemapiirros
  • julkisivukuvat
  • Leikkauskuvat
  • Rakenteet
  • Pohjakuvat
  • Valokuvat tontilta kahdeksaan suuntaan
  • Johtokartta
  • Tontin kulmapisteet
  • Tonttikartta
  • Pohjatutkimus
Monitaitoinen pääsuunnittelijamme piirtää pohjakuvat, jotka ovatkin jo muutamaa yksityiskohtaa vaille valmiina.

Alustavan rakennuslupakäsittelyn jälkeen teemme tarvittavat muutokset ja sitten valmistelemme paperit naapureille naapurien kuulemista varten. Sen jälkeen toivottavasti pääsemme askeltamaan rakennuslupakäsittelyyn.  Talon materiaali ja toimittajakin alkaa kirkastumaan, ja pakko onkin, jotta luvat saadaan. Souviin on vierähtänyt hetki jos toinenkin.

Ei muuten ole niin yksinkertaista selvitellä asioita tai ylipäätään keskustella vaihtoehdoista kahden pienen ja vilkkaan pojan vanhempana.  Arki-iltaisin kotona käy sen luokan huutomyrsky, että keskustelua varten tarvittaisiin megafoni.  Lisäksi on varauduttava siihen, että toinen parkuu lahkeessa ja toinen roikkuu reppuselässä. Yleensä muutaman yrityksen jälkeen taivumme jättämään keskustelunyritykset, kunnes pojat ovat rauhoittuneet iltaunille. Kello käy silloin jo yli kymmentä, ja keskustelu etenee näin. Minä: ”Millainen tarjous sieltä tuli...?” Mies: ”Yymm.”  Kurkatessani olkkariin huomaan hänen vaipuneen uneen.

Keskustelu jatkuu seuraavana aamuna, kun viemme pojat autolla päiväkotiin. Kovin syvälliselle tasolle emme tälläkään kertaa pääse etenemään, sillä matka päiväkotiin kestää noin puolitoista minuuttia. Mies: ”Niin ehditkö katsomaan sitä tarjousta?” Minä: ”Mikäs tarjous se olikaan"?

Kolmas tilaisuus koittaa myöhemmin päivällä, kun soittelemme työn lomassa. Mies: "Juttelin aika pitkään Artsin kanssa (pääsuunnittelijamme) siitä tarjouksesta." Minä: "Aha. Mihin tulokseen tulitte?" Mies: ”No tässä on nyt vielä monta asiaa, joita täytyy selvitellä. Ai meille tulikin hälytys...jutellaan lisää sitten kotona.”

Että sillai.

1 kommentti:

  1. Tsemppiä rakennusprojektiin! Mun mielestä tää alkuvaihe/suunnitteluvaihe oli ehkä se kaikkein raskain ja hermoja kiristävin.

    Meillä rakennusprojekti saatiin just lopullisesti päätökseen. Maanantaina oli lopputarkastus.

    Kirsi

    VastaaPoista