Pahaa aavistamattomalle perusjaanalle tätä ilosanomaa julistetaan postilaatikon välityksellä. Ei mene viikkoakaan, ettei Tiimarin iloisen värikäs tervehdys olisi odottamassa noutajaansa. Esitteen sivut ovat täpösen täynnä toinen toistaan hehkeämpiä kortteja tai somisteita tilanteeseen kuin tilanteeseen. On "meidän juhlat", "virkkaa koruja", "tee hauska tötterökukkanen" tai miten olisi tänä vuonna "huovutettu joulukuusi"?
Näin kuluttajaa harhautetaan antamalla kuva helposti syntyvistä tuotteista, joita jokainen hitusenkin lähimmäisestään välittävä vähintäänkin joulun alla paneutuu tuottamaan.Askartelu on pikkuhiljaa luikerrellut perinteiseksi joulunaluspuuhaksi, joka kuuluu asiaan yhtäpaljon kuin kinkku joulupöytään.
Myönnän. Helposti innostuvana olen naksahtanut halpaan kerran jos toisenkin. Olen uhrannut lantin toisensa perään tilpehööriputiikkien pohjattomaan kassaan, kantanut selkä notkolla silkkipaperia, kartonkia, kohovärejä, cernit-massaa ja kranssipohjia. Olen periksiantamatta taistellut hileitten, helmien ja huovuttamisen ihmeellisessä maailmassa, sohinut liimapuikolla ja kuumaliimalla, puristellut perhosia ja sydämiä tärisevin käsin. Rahaa on palanut ja lopputulos on päätynyt useimmin roskiin kuin esille tai postiin.
Pääsiäinen lähestyy, mutta tänä vuonna olen valmistautunut. "Ei mainoksia" -tarra on jo liimattuna postilaatikkoon. Varmuuden maksimoimiseksi tainnutin orastavat askarteluhankinnat osallistumalla ohjatulle kurssille, jossa nykerrettiin annetuista aineksista keväinen pääsiäiskranssi. Lopputulos ei edellenkään päätä huimaa, mutta rahaa ei tuhraantunut hukkaan eikä yhtään sulkapussia kulkeutunut kotiin. Parasta oli, että ohjaaja teki kranssin valmiiksi siinä vaiheessa kun epätoivo iski.
 |
| Tämä ei ole linnunpesä. |
Mä valjastan aina ipanan askartelemaan ja toimin avustajana. Mun oma itsekriittisyys (ja kärsivällisyys) ei kyllä riitä askarteluun. Ipanan tuotoksiin rahaa on kyllä palanut ihan kiitettävästi.
VastaaPoistaKirsi