Sivut

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Saako töissä olla kivaa?

Suomen Turku julistaa joulurauhan jouluksi, mutta Tampereen yliopisto on julistanut jo kuusi kertaa työn tekemisen rauhan koko vuodeksi.

Vuoden 2012 työilojulistuksessa haluttiin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että työnilo on strateginen menestystekijä. Tarkoituksena oli kannustaa työyhteisöjä pohtimaan, voisivatko he ottaa työnilon ja työhyvinvoinnin osaksi strategista suunnittelua. Organisaatiot, joissa työskentelee innostuneita, aloitekykyisiä ja sitoutuneita työntekijöitä, ovat varmasti tulevaisuuden menestyjien joukossa.

Itselleni ilo ja sen kokeminen työssä on niin tärkeää, ettei mieleeni ole edes tullut kyseenalaistaa sitä. Viime viikolla putosin oman uskomukseni  kuoppaan, kun eräs opiskelijanuorukainen esitti minulle  kysymyksen "miksi töissä pitäisi olla kivaa?". Näin jälkeenpäin ajatellen taisin siinä tilanteessa mennä jotakuinkin sanattomaksi.

Siis täh, häh. Sehän on juuri jutun juoni, energian alkulähde ja tekemisen moottori, ilo!

Jäin  miettimään, mistä on kysymys, jos ihminen toteaa että so what, jonkunhan nämäkin työt on hoidettava? Ihailtavasta lojaalisuudesta (ketä kohtaan?), kurinalaisuudesta (hirveä sana) vai kenties uskomattomasta velvollisuudentunnosta?

Upeita ominaisuuksia, joita kaikkia tarvitaan. Etenkin jos koko työpäivä menee hampaat irvessä toistellen itsekseen v….u kun v…ttaaa.

Voisiko itselleen antaa hieman armoa? Voisiko itselleen suoda pieniä ilon pilkahduksia tai vaikkapa ihan kokonaisia työpäiviä jolloin saisi kokea onnea ja onnellisuutta?
Se ei tarkoita sitä, että automaattisesti pitäisi vaihtaa työpaikkaa. Jokainen joutuu ainakin silloin tällöin tekemään rutiiniluontoisia töitä, jotka eivät kiinnosta. Mutta toivottavasti jokainen meistä saa myös tehdä töitä jotka innostavat ja sytyttävät kerta toisensa jälkeen.

Hyvällä työilmapiirillä ja kannustavalla ja avoimella työyhteisöllä on paljon painoa, kun etsitään työn iloa. Mutta työnilon avaimet voivat löytyä myös paljon lähempää; omasta pääkopasta. Omilla ajatusmalleilla voi vaikuttaa siihen miltä työ tuntuu ja millaista työssä on. Voit toivoa muutosta passiivisesti tai löytää ratkaisuja aktiivisesti. Jos työiloa ei ole tuntunut pitkään aikaan on syyllisten etsimisen sijaan mahdollista katsoa peiliin ja kysyä: mitä minä voin muuttaa?

Lupasin kirjoittaa seuraavaan henkilöstölehteemme työnilosta, joten olisi kiva kuulla mitä työnilo merkitsee sinulle. Milloin erityisesti tunnet työniloa? Mitä keinoja sinulla on sen lisäämiseen?

8 kommenttia:

  1. Työnilo syntyy sopivasta suhteesta vapautta ja vastuuta. Ideaalitilanteessa minä hallitsen työtäni eikä työ minua. Tunnen, että minuun luotetaan ja minä voin vastaavasti luottaa muihin. Työtäni arvostetaan, ja minua kuunnellaan.

    VastaaPoista
  2. Hui, yllä oleva postauksesi ja siihen laitettu kommentti oli kuin suoraan omasta työnilojulistuksestani! Lisäisin vielä tuohon, että toivoisin työpaikkani olevan yhtä sitoutunut minuun kuin minä olen siihen. Ts. työniloa tuo varmuus työpaikasta, mitä synnyttää avoin vuorovaikutus ja työntekijöihin panostus.

    Kun työ antaa vapauden kehittyä omaksi, täysin itseään toteuttavaksi yksilöksi, sitoutuu sitä tiukemmin kukoistusta tukevaan kumppaniin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista! Avainsanoja taisivat olla luottamus, arvostus ja kuulluksi tuleminen.
    Miten te olette itse luoneet työniloa silloin, kun sitä ei ole oikein ollut?

    VastaaPoista
  4. Minulle työnilo tulee monista asioista, mm. siitä, että saan auttaa ja innostaa muita toteuttamaan omia tavoitteitaan.
    Tärkeätä on myös se, että on työssä on haastavia tavoitteita, joiden asettamiseen voi itse vaikuttaa.
    Samoin nautin uuden luomisesta, on sitten kyse uudesta valmennusohjemasta, nettisaitista tai kirjasta.
    Työnilo = työnimu = flow
    Työniloa!
    Timo Lampikoski

    VastaaPoista
  5. Minulle työilo merkitsee sitä, että on mukava lähteä töihin, työni on mielekästä ja voin vaikuttaa siihen riittävästi sekä pystyn toteuttamaan niitä tavoitteita joita olen yhdessä organisaation kanssa asettanut työlleni. Työnilooni vaikuttaa myös läheisen työympäristön ilmapiiri ja tekemisen draivi.

    Yhtyisin Timon käsitykseen siitä, että työniloa ja työnimu ovat läheisiä asioita, joskin mielestäni flow-tila on rajatumpi ajaltaan. Työniloa voi minulla olla, vaikka aina en olisikaan flow-tilassa ja jopa hetkellisesti työnimu olisi kateissa esimerkiksi yksittäisen, ei-niin-kiinnostavan-mutta-pakollisen työtehtävän merkeissä.

    Iloa ja imua!

    Martina Roos-Salmi

    VastaaPoista
  6. Työnilo on sitä, että aamulla on kiva mennä töihin ja odottaa, että mitähän tänään sattuu ja tapahtuu. Se on sitä, kun tajuaa jonkun uuden jutun. Tai kun työkaverin kanssa voi jakaa ajatuksia ja joskus yhdessä keksitään jopa ratkaisuja ja uusia työtapoja. Työ on iloista, kun sitä voi tehdä ilman pelkoa epäonnistumisesta. Työnilo on yhdessä nauramista.

    VastaaPoista
  7. Työnilot merkitsee minulle sitä, että nautin työstäni ja työympäristöni on avoin, innostava, motivoiva, iloinen ja hauska. Ihmiset ympärilläni vaikuttavat paljon motivaatiooni, mutta työsisältö on vielä keskeisempää, jos en nauti työstäni, ei sitä työkaveritkaan pelasta. Erityinen työnilo syntyy siitä, että voin auttaa jotakuta, saan palautetta jne. Itse voin edesauttaa jakamalla positiivisuutta...

    VastaaPoista
  8. Työn ilo...se on sitä, kun työ vie mennessään, tietynlainen flow-tila.Työtehtävät ovat mielekkäitä, tarpeeksi haastavia ja saa onnistumisen tunteen aikaan. Vastuun antaminen ja luottamus, vapaus tehdä työtä, silloin kuinn itselle sopii. Eli työn raamit ja käytännön asiat tulee olla kunnossa,ennen kuin ilo syntyy. Usein tätä iloa kokee ryhmässä, yksin tekeminen ei välttämättä aina johda hymyyn. Yhdessä tekeminen, pohtiminen ja raataminenkin on mielekästä koko työyhteisön työn ilon kannalta: Osaamisen jakaminen ja jalostaminen.

    VastaaPoista